Elämä täällä

Huhhuh. Berliinissä on nyt hurahtanut yli kaksi viikkoa ja moni on kysellyt ollaanko kotiuduttu tänne. Puhuttiin siitä eilen C:n kanssa ja tultiin siihen tulokseen, että ei, ei oikeastaan olla :D. Meidän kummankin mielestä meidän asunto on täällä ihana ja kunhan saadaan vähän enemmän huonekaluja tänne ja pahvilaatikoita ja muita ulos, niin tästä saadaan vielä ihanampi. Kuitenkin pari päivää sitten ihan parin sekunnin ajan mietin, että koska me lähdetäänkään täältä taas kotiin eli siis Suomeen ja C:llä on kuulemma ihan samanlainen olotila. Meidän ensimmäinen viikko täällä oli vähän niinkuin lomailua (vaikka mitään lomajuttuja ei oikeastaan tehtykään) ja nyt kun pitäisi aloittaa arki täällä, niin se ei jotenkin tunnu oikealta.

Ensinnäkin, kuten oon jo monta kertaa aikaisemminkin todennut, Berliini ei ole mikään kaunis kaupunki. Kaupungin kaduilla on yleensä paljon roskaa, talot aikalailla ränsistyneitä ja graffitien peitossa ja kun eilen käveltiin juna-asemalta kotiin, niin meinasin astua jonkun oksennukseen :D. Täällä on paljon kodittomuutta ja köyhyyttä. Kahviloissa ja ravintoloissa saa edelleen tupakoida sisällä (ei kylläkään kaikissa), mutta myös pikku kioskeilla ja kirpputoreilla myyjät usein polttavat , joten näissä paikoissa käynti tällaiselle, ei koskaan tupakkaa polttaneelle, ei ole mikään kiva kokemus. Myyjät kaupoissa ovat ainakin oman kokemukseni mukaan töykeitä.

Kuitenkin täältäkin löytyy paljon hyvää. Meidän lähialue on aivan ihana, täynnä pieniä kahviloita ja ravintoloita ja mun lempikauppoja eli kirpputoreja! Sunnuntaisin toreilla myydään paljon taidetavaroita ja käsitöitä, sekä järjestetään erilaisia tapahtumia. Ulkona syöminen on täällä vähän liiankin halpaa, koska meistä on tulossa aika laiskoja ruuanlaittajia. Puistot ovat täällä kivoja ja en malta odottaa kesää, että päästään viettämään aikaa esim. piknikillä.

Eli kuten näkyy, täältä löytyy paljon hyvää, mutta myös paljon huonoa. En usko, että jäädään tänne ikuisiksi ajoiksi, mutta eiköhän täällä noista huonoista puolista huolimatta vietä helposti muutaman vuoden. Ja mistä sitä tietää, ehkä jo kuukauden päästä sanonkin, että Berliini on paras kaupunki koko maailmassa, enkä koskaan halua lähteä täältä :D. Pääasia tällä hetkellä kuitenkin on, että meillä on asunto, työpaikat ja apujoukkoja auttamassa meitä täällä alkuun.

Lopuksi vielä kuvia tästä meidän asunnosta!