Elämä täällä

Huhhuh. Berliinissä on nyt hurahtanut yli kaksi viikkoa ja moni on kysellyt ollaanko kotiuduttu tänne. Puhuttiin siitä eilen C:n kanssa ja tultiin siihen tulokseen, että ei, ei oikeastaan olla :D. Meidän kummankin mielestä meidän asunto on täällä ihana ja kunhan saadaan vähän enemmän huonekaluja tänne ja pahvilaatikoita ja muita ulos, niin tästä saadaan vielä ihanampi. Kuitenkin pari päivää sitten ihan parin sekunnin ajan mietin, että koska me lähdetäänkään täältä taas kotiin eli siis Suomeen ja C:llä on kuulemma ihan samanlainen olotila. Meidän ensimmäinen viikko täällä oli vähän niinkuin lomailua (vaikka mitään lomajuttuja ei oikeastaan tehtykään) ja nyt kun pitäisi aloittaa arki täällä, niin se ei jotenkin tunnu oikealta.

Ensinnäkin, kuten oon jo monta kertaa aikaisemminkin todennut, Berliini ei ole mikään kaunis kaupunki. Kaupungin kaduilla on yleensä paljon roskaa, talot aikalailla ränsistyneitä ja graffitien peitossa ja kun eilen käveltiin juna-asemalta kotiin, niin meinasin astua jonkun oksennukseen :D. Täällä on paljon kodittomuutta ja köyhyyttä. Kahviloissa ja ravintoloissa saa edelleen tupakoida sisällä (ei kylläkään kaikissa), mutta myös pikku kioskeilla ja kirpputoreilla myyjät usein polttavat , joten näissä paikoissa käynti tällaiselle, ei koskaan tupakkaa polttaneelle, ei ole mikään kiva kokemus. Myyjät kaupoissa ovat ainakin oman kokemukseni mukaan töykeitä.

Kuitenkin täältäkin löytyy paljon hyvää. Meidän lähialue on aivan ihana, täynnä pieniä kahviloita ja ravintoloita ja mun lempikauppoja eli kirpputoreja! Sunnuntaisin toreilla myydään paljon taidetavaroita ja käsitöitä, sekä järjestetään erilaisia tapahtumia. Ulkona syöminen on täällä vähän liiankin halpaa, koska meistä on tulossa aika laiskoja ruuanlaittajia. Puistot ovat täällä kivoja ja en malta odottaa kesää, että päästään viettämään aikaa esim. piknikillä.

Eli kuten näkyy, täältä löytyy paljon hyvää, mutta myös paljon huonoa. En usko, että jäädään tänne ikuisiksi ajoiksi, mutta eiköhän täällä noista huonoista puolista huolimatta vietä helposti muutaman vuoden. Ja mistä sitä tietää, ehkä jo kuukauden päästä sanonkin, että Berliini on paras kaupunki koko maailmassa, enkä koskaan halua lähteä täältä :D. Pääasia tällä hetkellä kuitenkin on, että meillä on asunto, työpaikat ja apujoukkoja auttamassa meitä täällä alkuun.

Lopuksi vielä kuvia tästä meidän asunnosta!

Matka Berliiniin

Huom., aloitin tän tekstin kirjoittamisen jo yli viikko sitten, kun saavuttiin tänne, mutta kiireeltäni sain sen nyt vasta valmiiksi :)

Eilen saavuttiin viimeinkin tänne Saksanmaalle, joten ajattelin nyt tarinoida vähän tuosta meidän matkasta. Ajettiin siis tosiaan ensin Helsingistä Turkuun, laivalla Turusta Tukholmaan, Tukholmasta Trelleborgiin ja sieltä sitten vielä lautalla- ---. Matkassa kesti yhteensä kaksi päivää eli melko rankka reissu oli kyseessä...

Matka-aamuna saimme herätä kello kolme, tosin kukaan meistä ei ollut varmaan oikein nukkunut jännityksen ja laulavan naapurin takia. Otettiin viimeiset kamat mukaan, sullouduttiin niitten kanssa autoon (siis kirjaimellisesti sullouduttiin niinkun kuvasta näkyy:D) ja lähdettiin ajamaan kohti Turkua. Ensimmäinen matka meni ainakin mun osalta super nopeasti, mutta saattaa kyllä johtua siitä että nukuin koko matkan.

Tukholmaan saavuttua meillä oli seuraavan lautan lähtöön paljon aikaa, joten päätettiin käydä moikkaamassa mun vanhaa ystävää Anitaa. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa ja puhua tässä parin vuoden aikana tapahtuneet asiat läpi. Saatiin siinä samalla vähän levähtää ja ladata akkuja seuraavaa ajomatkaa varten, joten visiitti tuli myös tarpeeseen.

Ajomatka Trelleborgiin sujui mun osalta taas melko lailla nukkumisen merkeissä. Sinne päästyä meillä oli vielä laivan lähtöön muutama tunti aikaa ja oltaisiin haluttu levähtää jossain huoltoasemalla ja etenkin käydä vessassa :D. Saatiin kuitenkin huomata, että kyseisessä kaupungissa kaikki huoltoasemat oli kiinni ja minkäänlaista vessaa ei meinannut löytyä mistään. Käytiin ihan oikeasti läpi kaikki hotelleista sairaalaan, kunnes vihdoin löytyi joku puistossa oleva yleinen vessakoppi. Meillä ei tietenkään ollut kruunuja mukana, joten tungettiin kaikki mukana olleet euron kolikot koneeseen ja jotenkin ihmeellisesti se ovi sitten avautuikin. Meillä oli kuitenkin rahaa vaan yhteen käyntiin ja tässä vessassa oli joku ihmeen hälytysjärjestelmä, jos siellä yritti käydä maksamatta... noh, onneksi pian päästiin sen jälkeen jo laivaan.

Tästä eteenpäin matka jatkui suht. normaalisti ja Berliinissä oltiin noin klo 16 eli matkustusta silloin oli takana noin 38 tuntia. Olin heti ihan onnessani nähdessäni, että täällä kevät on jo paljon pidemmällä kuin Suomessa. Enemmän täällä elelystä kerron sitten seuraavalla kerralla :).

Veera